levottomat jalat, levottomat.

melkein osaan jo nauttia tästä hetkellisestä vapaudesta, ilman minkään näköstä stressiä koulusta. silti joku pieni ääni takaraivosta koko aika huutelee asioista, mitkä on jääny rästiin eikä jätä mua rauhaan. musta on myös tosi ahistavaa se, että mulla ei ole minkään näkösii menoja sovittuna huomiseks, tai muutenkaan pahemmin. mä en vaan pysty istumaan paikallani puoltatuntia kauempaa, tai ainakaan tekemättä mitään. kai tääkin olo vaihtuu jossakin vaiheessa siihen, että en vaan halua tehdä yhtään mitään. toisaalta, nytkin mielelläni käpertyisin edes hetkeks peiton alle kattelee telkkarista kaikkee mahdollista turhaa paskaa ja pehmentämään loppujakin aivosoluja, mitä jäljellä on. kirjottaminenkin just nyt on sitä, että mitä ensimmäisenä mieleen tulee. ehkä mä kerään ens kerralla ajatuksia kunnolla ja kirjotan jotain asiaakin, enkä vain ajatuksiä läiskäistynä näytölle.

Rauhaa, rauhaa, rauhaa, rauhaa,
Ranta rauhan.
Näin huutaa pääni hädissään,
Mutta jalat vie ja taas mennään.
Kuka vie, kuka vie ja mitä mä saan?

a new start

kai tähän alkuun pitäis itestään jotain pientä tähän kirjoitella, sun muuta roskaa. eli siis kirjoittelin aikaisemminkin jo blogia, mutta se jäi sen myötä, kun aloitin opiskelut, sekä monien muiden tapahtumien yhteensattuman vuoks. nyt kuitenki heräs into aloittaa tää homma ihan alusta. uuden blogin ajattelin sen takia tehdä, koska tuntu jotenki tosi vaikeelta kirjoittaa vanhaan. ja mä luulen myös, että mun kirjotuksetkin saattaa olla ihan erilaista kuin ennen, sillä tuntuu, että oon muuttunu tosi paljon, monella tapaa.

mutta toisaalta, en haluu rupee tähän selostaa mitään kaunista tarinaa elämästäni. jos teitä kiinnostaa ottaa selvää, ei muuta ku lukijoiks ja selvittelee niitä mun elämän faktojani.

ja kyllä, ajattelin jossakin vaiheessa muuttaa tätä, ehkä hieman liiankin yksinkertaista blogin ulkoasua.